Tämä jakso on sitte hieman lyhyempi, koska tekaisin sen jääneistä kuvista :) Pian tulossa varmaan kuitenkin uusi jakso.

 

Pian Robbien aloitettua työt ja hankittuani lapsenvahdin Jonasille, aloitin taas opiskelun. Istuin yötä päivää koneen ääressä, jotta saisin tuntkintoni pian valmiiksi. Robbie tuli kotiin yömyöhään ja meni suoraan nukkumaan ja aamuisin lähti taas uuteen paikkaan keikalle. Ymmärrän, että jonkun tässä huushollissa on tienattava rahaa ja tällä kertaa se oli Robert. Pian minäkin pääsisin töihin pitkästä aikaa.

 

Siihen tuli vain pieni mutta. Olin taas raskaana. Tiesin sen. Päätin lopettaa opiskelun vähäksi aikaa ja keskittyä lapsiin. Ehkä unelmani olisikin perustaa perhe ja elää sen kanssa. En välttämättä koskaan saisi toteutettua omaa unelmaani, mutta aion tehdä parhaani jotta lapsieni unelmat tulisivat toteen.

 

Kun kerroin Robertille raskaudesta ja päätöksestäni jatkaa kotiäitinä, hän kunnioitti päätöstäni ja lupasi olla vähemmän poissa kotoa lasten syntymän jälkeen, jotta he saisivat hyvän lapsuusajan.

 

Jatkoin vielä opiskelua, siinä toivossa että saisin sen sitten joskus suoritettua. Robbie oli niin onnessaan toisesta raskaudestani, että sävelsi päivät pitkät uusia lauluja onnelisuudesta ja rakkaudesta.

 

Myös Jonas oli onnellinen saadessaan ei vain yhtä siskoa vaan kaksi pientä siskoa. Hän tykkäsi silitellä masuani ja kuunella vauvojen liikkeitä. Hän kertoi kuinka aikoo leikkiä joka päivä tyttöjen kanssa ja keksi monia nimiä heille.

 

Jonas piti paljon tarinoista ja kirjoitti usein omiakin tarinoita, joista sitten kokosimme yhdessä kirjoja. Usein koulun jälkeen hän istui koneella kirjoittamassa ja hän oli luokkansa paras äidinkielessä vaikka oli vasta yhdeksän vuotta.

 

Pian rakkaat kaksostyttömme syntyivät. He olivat niin pieniä ja suloisia, ettemme voineet katsoa muualle. Nyt minulla oli perhe. Lapsia, aviomies ja koti. Elämääni ei voisi pilata enää mikään. Ainakin toivoin niin.