Olin päättänyt ottaa uuden askeleen elämässäni. Muuttaa kaiken. Alotin ulkonäöstä, remontoin ja kalustin huoneeni uudelleen. Aloin toteuttaa unelmiani. Erosin sihteerin virastani ja aloin opiskella poliisiksi. Elämä alkoi tuntumaan hyvältä, kuitenkin joka ikinen päivä mietin Robbieta. Tajusin rakastavani häntä, vaikka meillä oli ollut vain jonkinlainen yhden illan juttu, meidän välillämme oli kemiaa.

 

Päivittäin istuin tuntikausia kirjastossa opiskelemassa. Olin pienestäpitäen halunnut poliisiksi. Pian unelmani olisi totta. Sain uuden työn lainvalvonta uran Konttorirottana. Noh, alku sekin.

 

Soitin päivittäin Robbielle. Joskus hän vastasi, joskus puhelu meni vastaajaan, mutta kuitenkin hän soitti myöhemmin. Hän kertoi, että hänen äitinsä oli joutunut sairaalaan syövän takia ja oli siksi joutunut lähtemään niin pian kaupungista ja ei tiedä koska ehtisi palata. Rakastin kuunnella hänen ääntään. Puhuimme päiviemme kuulumisista ja kuinka mahtava tulevaisuus meillä voisi olla. Hän kertoi kuinka paljon rakasti minua ja joku päivä yhdessä muutamme Ranskaan. Ne olivat vain kuitenkin yhteisiä haaveitamme. Toivoin vain, että näkisimme pian.

 

Pari kuukautta ensitapaamisemme jälkeen olin alkanut voimaan pahoin ja kuukautiseni olivat pahasti myöhässä. Muutamia kertoja päivässä oksentelin joinain päivinä olin aivan normaali. Aloin pelkäämään pahinta, että olisin raskaana. Lapsi tästä vielä puuttuisi. Se pilaisi kaiken, koska sitten joutuisin istumaan kotona enkä pystyisi keskittymään opiskeluun. Toisaalta olin aina toivonut tulevani äidiksi.

 

Yhtenä päivänä olin käynyt apteekista ostamassa raskaustestin ja odotin hermostuneena tulosta. Mitä tapahtuisi jos olisin raskaana? Muuttaisinko Robbien kanssa yhteen ja eläisin hänen kanssaan? Tekisinkö abortin? Pitäisinkö lapsen, mutta en kertoisi Robbielle ja jättäisin hänet? Minä en tiennyt mitä tehdä. Äiti muutti isän kanssa siskoni luo Ranskaan, koska ei kestänyt tälläistä kylmyyttä ja halusi oman viinitilan. Ehkä voisin soittaa äidille ja kysyä. Kuitenkin hän alkaisi hössöttää ja päätös olisi vieläkin vaikeampi. Olinhan jo 25-vuotias, asuin vanhempieni kanssa, tosin en enää, ja olin ehkä saamassa lapsen. Minun oli tehtävä päätös. Katsoin testiä ja sain tietää olevani raskaana. Menin peilin eteen ja huomasin, että jos katsoi tarkaan näytin hieman pyöreämmältä ja rintani olivat kasvaneet. Menin paniikkiin. En tiennyt mitä tehdä. Päätin soittaa seuraavana päivänä Robbielle ja vanhemmilleni.

 

Seuraavana päivänä soitin Robbielle, mutta viestin meni vastaajaan. Kerroin olevani raskaana ja olisi hänen päätöksensä haluaako hän minun ja lapsen elämään. Abortti oli jo mahdoton. Suljin puhelimen ja mietin mitä hän päättääkin kunnioitan hänen päätöstänsä. Soitin myöhemmin äidilleni ja hän ilahtui kovasti, mutta ihmetteli kuka lapsen isä oli. Kerroin hänelle, että olin käynyt keinohedelmöityksessä. Tosiassa olin aivan varma, että Robbie olisi isä. Mutta en tahtonut kertoa tätä äidille. Ainakaan vielä.

 

 

Päivät pitkät mietiskelin, että nyt sisälläni kasvaa uusi ihminen. Minusta tulee äiti. Se tuntui hassulta ja pelottavalta. Mitäköhän Robbie ajattelee tästä. Minä rakastin häntä ja hän rakasti minua. Toivoin parasta, että hän haluaa kasvattaa lapsemme kanssani ja menisimme naimisiin. Mutta mitä tapahtuisi hänen uralleen? Joutuisinko yksin iltaisin istumaan lapsen kanssa vai pitäisikö hän tauon. Minä en tiennyt paljoakaan mitä kuuluisuus toi tullessaan. Mutta Robbie saisi päättää.

 

Opiskelun lomassa luin raskautta käsitteleviä kirjoja, jotka helpottivat paljon tilannettani. Laskettu aikani olisi toukokuussa. Opiskellessani logiikkaa yhtenä päivänä, ovi kello soi. En ollut odottanut vierasta, joten menin avaamaan.

 

Ovella oli Robbie. Hän kertoi, että tuli niin nopeasti kuin pääsi. Hän oli ollut äitinsä luona sairaalassa yötä ja kuuli vasta seuraavana päivänä viestin ja lähti samantien. Kerroin Robbielle, että olin raskaana hänelle ja kysyin mitä hän aikoi tehdä.

 

Hän sanoi, että haluaa viettää loppu elämänsä kanssani. Hän oli kerännyt kauan rohkeutta ja tulla takaisin ja kosia. Hän oli miettinyt minua joka ilta. Kerroin hänelle kuinka rakastan häntä, ja olen todella onnelinen kun hän valitsi minut ja vauvan.

 

Menimme sisälle ja puhuimme tulevaisuudestamme. Hänestä tulisi isä, mutta mitä hän tekisi urallaan. Hän esitti idean, että pitäisi taukoa ainakin siihen asti kunnes lapsen saisi päiväkotiin, jotta minäkin voisin jatkaa opiskelua. Ajatus kuulosti molemmista hyvälle. Päätimme etsiä yhteisen asunnon läheisestä kaupungista ja mennä naimisiin.

 

Yhtäkkiä elämäni oli muuttunut täysin. Minulla oli tuleva aviomies ja lapsi. Olin menossa naimisiin rocktähden kanssa. Mitä tulevaisuus toisi tullessaan?