Tämä jakso on erittäin lyhyt kuvien vähyyden takia, mutta ensi jakso on sitten paljon pidempi ! :) No mutta nauttikaa.

 

Kaksosten jälkeen elämämme muuttui täysin. Vilinää ja vilskettä oli. J.J. oli muuttanut jo opiskelemaan ja Robbie kävi ahkerasti esiintymässä, kun minä taas hoidin lapsia kouluikäisiksi asti. Pian tyttöjen täytettyä 7, aloin taas käymään töissä ja jätin opiskeluni sikseen. Oli taas niin ihanaa päästä töihin pitkän tauon jälkeen. Tytöt taas riitelivät paljon, toisinaan olivat toistensa parhaat ystävät.

 

Joskus riita leluista johti kunnon käsirysyyn. Kerran Rubylta lähti kunnon tukko hiuksia, kun he riitelivät kumpi saa miesnuken.

 

Heitä sai usein rangaista, mutta rangaistukset olivat lähinnä roskien viemistä ja huoneen siivousta. Tytöt pitivät myös paljon koulusta. Rubylla oli paljon ystäviä ja oli hyvin suosittu, toisin kuin Rhea keskittyi enemmän koulun käyntiin.

 

Ruby (oik.)  käytti paljon rahaa uusiin vaatteisiin ja kävi paljon juhlimassa, ja joutui rahan puuttessa pyytää Rhealta (vas.) rahaa lainaksi. Rhea aina antoi kun pystyi, koska Ruby usein korvasi sen antamalla uusia vaatteita ja meikkejä. He pitivät samoista pojista ja pitivät samoista asioista, erona se että Rhea usein opiskeli kun Ruby juhli. Rhea oli äidintyttö siinä missä Ruby isänsä. Minä ja Rhea kävimme usein lenkillä ja piknikeillä yhdessä, kun taas Ruby ja Robbie keikoilla ja levyjulkkareissa.

 

Ruby oli myös hyvin itsepäinen. Jos itse en antanut hänen mennä kaverille tai juhliin, hän meni Robbien juttusille. Häneltä hän sai luvan melkein aina. Robbie antoi rahaa tytöille ja antoi luvan kaikkeen. Tästä kehittyi riitaa ja mykkäkouluja usein minun ja Robbien välillä. Hän oli paljon pois ja kun hän oli kotona hän usein nukkui tai harjoitteli keikkojaan varten.. Olin vain huolissani tulevaisuudestamme. Ties mitä voi tapahtua.

 Tämä jakso on sitte hieman lyhyempi, koska tekaisin sen jääneistä kuvista :) Pian tulossa varmaan kuitenkin uusi jakso.

 

Pian Robbien aloitettua työt ja hankittuani lapsenvahdin Jonasille, aloitin taas opiskelun. Istuin yötä päivää koneen ääressä, jotta saisin tuntkintoni pian valmiiksi. Robbie tuli kotiin yömyöhään ja meni suoraan nukkumaan ja aamuisin lähti taas uuteen paikkaan keikalle. Ymmärrän, että jonkun tässä huushollissa on tienattava rahaa ja tällä kertaa se oli Robert. Pian minäkin pääsisin töihin pitkästä aikaa.

 

Siihen tuli vain pieni mutta. Olin taas raskaana. Tiesin sen. Päätin lopettaa opiskelun vähäksi aikaa ja keskittyä lapsiin. Ehkä unelmani olisikin perustaa perhe ja elää sen kanssa. En välttämättä koskaan saisi toteutettua omaa unelmaani, mutta aion tehdä parhaani jotta lapsieni unelmat tulisivat toteen.

 

Kun kerroin Robertille raskaudesta ja päätöksestäni jatkaa kotiäitinä, hän kunnioitti päätöstäni ja lupasi olla vähemmän poissa kotoa lasten syntymän jälkeen, jotta he saisivat hyvän lapsuusajan.

 

Jatkoin vielä opiskelua, siinä toivossa että saisin sen sitten joskus suoritettua. Robbie oli niin onnessaan toisesta raskaudestani, että sävelsi päivät pitkät uusia lauluja onnelisuudesta ja rakkaudesta.

 

Myös Jonas oli onnellinen saadessaan ei vain yhtä siskoa vaan kaksi pientä siskoa. Hän tykkäsi silitellä masuani ja kuunella vauvojen liikkeitä. Hän kertoi kuinka aikoo leikkiä joka päivä tyttöjen kanssa ja keksi monia nimiä heille.

 

Jonas piti paljon tarinoista ja kirjoitti usein omiakin tarinoita, joista sitten kokosimme yhdessä kirjoja. Usein koulun jälkeen hän istui koneella kirjoittamassa ja hän oli luokkansa paras äidinkielessä vaikka oli vasta yhdeksän vuotta.

 

Pian rakkaat kaksostyttömme syntyivät. He olivat niin pieniä ja suloisia, ettemme voineet katsoa muualle. Nyt minulla oli perhe. Lapsia, aviomies ja koti. Elämääni ei voisi pilata enää mikään. Ainakin toivoin niin.

 Uuden jakson ilmestyminen saattaa kestää koska rakas siskoni varasti sims 3:ni ja luulenpa että hän aikoo pelata 24/7 <///3

Muuta voin luvata että pian pääsemme uuden jakson pariin ;);) (kunhan siskoni ei olisi niin pälli ja rageis)

 

Löysimme Robbien kanssa täydellisen rantatalon rannikolta. Olohuoneestamme oli suora näkymä merenlahteen. Rakastin sitä taloa. Rakastin Robbieta. Rakastin tulee lapseamme, poikaamme. Pientä poikaamme. Olimme miettineet paljon nimiä, ja päätimme antaa lapselle nimeksi Jonas. Jack Jonas Williams. Rakastin elämääni. En ollut enää yksin. Minulla oli avomies ja lapsi. Mikään ei voinut pilata onnellisuuttani.

 

Pian muuttomme jälkeen  menimme naimisiin. Ilta oli täydellinen. Oli täysikuu, meri oli tyyni ja ilma oli hieman viileä. Tanssimme terassilla ja hän lauloi korvaani kappalettaan No regrets. Muistan sen illan aina. Olin niin onnellinen.

 

Usein öisin mietin tulevaisuuttani Robbien kanssa. Jossain vaiheessa hänen pitäisi jatkaa uraansa ja minä saattaisin jäädä yksin. Usein sivuutin tuollaiset ajatukset, koska muistin että minullakin on urani. Pian olisin poliisi. Tahdoin toteuttaa unelmani.

 

Kuitenkin miltei joka aamu noin kello viiden aikaan en saanut enää ajatuksiltani unta ja lähdin kävelemään rannalle. Meri auringon nousussa on niin kaunis, ja se teki oloni paremmaksi. Päätin elää joka päivän täysillä ja olla murehtimatta huomisesta.

 

Robbie oli innoissaan lapsen syntymmisestä, olihan laskettuun aikaan enää muutama päivä. Hän rakasti kuunnella pojan potkuja vatsassani. Hän kertoi, miten aikoo opettaa pojan kävelemään ja haluaisi leikkiä pojan kanssa päivät pitkät.

 

Yhtenä yönä, joskus kello yhden aikoihin aloin saamaan supistuksia tiheään tahtiin ja lähdimme nopeasti sairaalaan. Pian olin synnyttänyt pienen pojan. Pieni Jonaksemme painoi 3,5 kiloa. Hän oli niiin suloinen. Robbie oli ihastuksissaan, kun poika pikkuruisilla käsillään otti hänen sormestaan kiinni. Pari päivää myöhemmin pääsimme jo kotiin.

 

Olimme niin onnelisia. Meillä oli nyt perhe. Nyt pystyimme keskittymään Jonakseen, minä opiskeluuni ja Robbiella oli isyyslomaa puolivuotta. Sovimme, että kun Jonas olisi tarhaikäinen hän palaisi takaisin lavoille.

 

Kun Jonas kasvoi, olin innolla opettamassa häntä puhumaan. Olimme päättäneet Robbien kanssa yrittää saada hänestä lääkäriä. Mielestäni Jonas saisi vanhentuessaan kyllä itse päättää ammattinsa, mutta kuitenkin lääkäri olisi hieno ammatti pojallemme.

 

Robbie opetti innokkaasti poikaa kävelemään. Eikä aikaakaan, kun Jonas jo juoksi jaloissamme joka paikassa. Elämä oli täydellistä. Iltaisin Robbie auttoi teatterilla ajankulukseen sillä aikaa kun minä opiskelin tai hoidin Jonasta.

Rakastimme Jonasta paljon. Hän oli Robbien silmäterä ja hän ei lopettanut leikkimistään Jonasin kanssa. Hän oli ylpeä isä. Hän kertoi tarinoita, leikki autoilla ja piirsi Jonasin kanssa. Se oli ihana näky ja Robbie halusi minun saavan opiskeluni päätökseen. Hänestä oli suuri apu. Häiden jälkeen olin soittanut äidilleni ja kertonut kaiken. Pian vanhempani tulivatkin jo käymään ja ihastuivat Robbieen, kuinka hyvä isä hän oli ja onnittelivat meitä avioliiton ja pojan johdosta.

 

Eräänä päivänä Robbie sai puhelun manageriltaan jolla oli tiedossa suuri keikka. Sinä iltana puhuimme Robbien kanssa, että hän voisi taas palata keikkailemaan. Minä olin saamassa pian opiskeluni päätökseen ja Jonaskin pääsisi pian tarhaan. 

 

Kerroin Robbielle, että pelkäsin minun jäävän yksin lapsen kanssa ja ajautuisimme erilleen. Robbie sanoi ettei olisi syytä huoleen. Olisimme yhdessä aina ja ikuisesti. Kunnes kuolema meidät erottaa.

 

 

Olin päättänyt ottaa uuden askeleen elämässäni. Muuttaa kaiken. Alotin ulkonäöstä, remontoin ja kalustin huoneeni uudelleen. Aloin toteuttaa unelmiani. Erosin sihteerin virastani ja aloin opiskella poliisiksi. Elämä alkoi tuntumaan hyvältä, kuitenkin joka ikinen päivä mietin Robbieta. Tajusin rakastavani häntä, vaikka meillä oli ollut vain jonkinlainen yhden illan juttu, meidän välillämme oli kemiaa.

 

Päivittäin istuin tuntikausia kirjastossa opiskelemassa. Olin pienestäpitäen halunnut poliisiksi. Pian unelmani olisi totta. Sain uuden työn lainvalvonta uran Konttorirottana. Noh, alku sekin.

 

Soitin päivittäin Robbielle. Joskus hän vastasi, joskus puhelu meni vastaajaan, mutta kuitenkin hän soitti myöhemmin. Hän kertoi, että hänen äitinsä oli joutunut sairaalaan syövän takia ja oli siksi joutunut lähtemään niin pian kaupungista ja ei tiedä koska ehtisi palata. Rakastin kuunnella hänen ääntään. Puhuimme päiviemme kuulumisista ja kuinka mahtava tulevaisuus meillä voisi olla. Hän kertoi kuinka paljon rakasti minua ja joku päivä yhdessä muutamme Ranskaan. Ne olivat vain kuitenkin yhteisiä haaveitamme. Toivoin vain, että näkisimme pian.

 

Pari kuukautta ensitapaamisemme jälkeen olin alkanut voimaan pahoin ja kuukautiseni olivat pahasti myöhässä. Muutamia kertoja päivässä oksentelin joinain päivinä olin aivan normaali. Aloin pelkäämään pahinta, että olisin raskaana. Lapsi tästä vielä puuttuisi. Se pilaisi kaiken, koska sitten joutuisin istumaan kotona enkä pystyisi keskittymään opiskeluun. Toisaalta olin aina toivonut tulevani äidiksi.

 

Yhtenä päivänä olin käynyt apteekista ostamassa raskaustestin ja odotin hermostuneena tulosta. Mitä tapahtuisi jos olisin raskaana? Muuttaisinko Robbien kanssa yhteen ja eläisin hänen kanssaan? Tekisinkö abortin? Pitäisinkö lapsen, mutta en kertoisi Robbielle ja jättäisin hänet? Minä en tiennyt mitä tehdä. Äiti muutti isän kanssa siskoni luo Ranskaan, koska ei kestänyt tälläistä kylmyyttä ja halusi oman viinitilan. Ehkä voisin soittaa äidille ja kysyä. Kuitenkin hän alkaisi hössöttää ja päätös olisi vieläkin vaikeampi. Olinhan jo 25-vuotias, asuin vanhempieni kanssa, tosin en enää, ja olin ehkä saamassa lapsen. Minun oli tehtävä päätös. Katsoin testiä ja sain tietää olevani raskaana. Menin peilin eteen ja huomasin, että jos katsoi tarkaan näytin hieman pyöreämmältä ja rintani olivat kasvaneet. Menin paniikkiin. En tiennyt mitä tehdä. Päätin soittaa seuraavana päivänä Robbielle ja vanhemmilleni.

 

Seuraavana päivänä soitin Robbielle, mutta viestin meni vastaajaan. Kerroin olevani raskaana ja olisi hänen päätöksensä haluaako hän minun ja lapsen elämään. Abortti oli jo mahdoton. Suljin puhelimen ja mietin mitä hän päättääkin kunnioitan hänen päätöstänsä. Soitin myöhemmin äidilleni ja hän ilahtui kovasti, mutta ihmetteli kuka lapsen isä oli. Kerroin hänelle, että olin käynyt keinohedelmöityksessä. Tosiassa olin aivan varma, että Robbie olisi isä. Mutta en tahtonut kertoa tätä äidille. Ainakaan vielä.

 

 

Päivät pitkät mietiskelin, että nyt sisälläni kasvaa uusi ihminen. Minusta tulee äiti. Se tuntui hassulta ja pelottavalta. Mitäköhän Robbie ajattelee tästä. Minä rakastin häntä ja hän rakasti minua. Toivoin parasta, että hän haluaa kasvattaa lapsemme kanssani ja menisimme naimisiin. Mutta mitä tapahtuisi hänen uralleen? Joutuisinko yksin iltaisin istumaan lapsen kanssa vai pitäisikö hän tauon. Minä en tiennyt paljoakaan mitä kuuluisuus toi tullessaan. Mutta Robbie saisi päättää.

 

Opiskelun lomassa luin raskautta käsitteleviä kirjoja, jotka helpottivat paljon tilannettani. Laskettu aikani olisi toukokuussa. Opiskellessani logiikkaa yhtenä päivänä, ovi kello soi. En ollut odottanut vierasta, joten menin avaamaan.

 

Ovella oli Robbie. Hän kertoi, että tuli niin nopeasti kuin pääsi. Hän oli ollut äitinsä luona sairaalassa yötä ja kuuli vasta seuraavana päivänä viestin ja lähti samantien. Kerroin Robbielle, että olin raskaana hänelle ja kysyin mitä hän aikoi tehdä.

 

Hän sanoi, että haluaa viettää loppu elämänsä kanssani. Hän oli kerännyt kauan rohkeutta ja tulla takaisin ja kosia. Hän oli miettinyt minua joka ilta. Kerroin hänelle kuinka rakastan häntä, ja olen todella onnelinen kun hän valitsi minut ja vauvan.

 

Menimme sisälle ja puhuimme tulevaisuudestamme. Hänestä tulisi isä, mutta mitä hän tekisi urallaan. Hän esitti idean, että pitäisi taukoa ainakin siihen asti kunnes lapsen saisi päiväkotiin, jotta minäkin voisin jatkaa opiskelua. Ajatus kuulosti molemmista hyvälle. Päätimme etsiä yhteisen asunnon läheisestä kaupungista ja mennä naimisiin.

 

Yhtäkkiä elämäni oli muuttunut täysin. Minulla oli tuleva aviomies ja lapsi. Olin menossa naimisiin rocktähden kanssa. Mitä tulevaisuus toisi tullessaan?