Aamulla herättyäni, menin alakertaan etsimään Robbiea ja löysin hänet keittiöstä. Sanoin hänelle, että minun on mentävä kotiin ja että oli mukava ilta. Hän sanoi, että hänellä on jo nyt ikävä minua. Halasin häntä, hain vaatteeni ja soitin taksin. Hän pyysi minua soittamaan myöhemmin, koska ei olisi kaupungissa kovinkaan kauaa. Kun taksi tuli, annoin hänelle pusun poskelle ja juoksin autoon

 

 

Päästyä kotiin, ketään ei ollut kotona ja löysin jääkaapin vierestä viestin äidiltäni, jossa hän kertoi lähteneen katsomaan siskoani Ranskaan. Olin unohtanut sen aivan tyystin! Noh, mikäs siinä kun saa olla viikon yksin kotona :) 

 

 

Menin huoneeseeni ja vaihdoin eiliset vaatteet mukavimpiin ja rentouduin sängylleni. Ajattelin, että jokupäivä voisin pyytää Robbieta vaikka elokuviin. Voisi olla mahtavaa. Ehkä jo huomenna. Töiden jälkeen soitan. Mahtavaa!

 

 

Minulla oli hieman kylmä ja sytytin takkaan tulen. Pian nukahdinkin jo sohvalle. Näin unta siitä, kuinka tapaisin Robbien ja menisimme naimisiin. Olin rakastumassa häneen toden teolla. Tuskin enään näkisinkään häntä enää. Aloin näkemään painajaista, että en tapaisi Robbeita enää koskaan ja kaikki vain sanoisi minun kuvitelleen kaiken.

 

 

Heräsin säpsähtäen hiessä ja nälissäni. Menin keittiöön ja otin  jääkaapista äidin säästämiä lettuja. Söin hyvällä ruokahalulla, ja alkoi jo hieman väsyttääkkin taas. Nousin haukotellen portaita ylös, kaaduin sängylleni ja nukahdin samantien. Aamulla heräsin viittä vaille 9 ja kimppakyyti olisi tuleva tasan kello 9. Harjasin hiukseni nopeasti, suikaisin ripsiväriä silmiin ja heitin loput meikit laukkuun ja ulos. Kyyti odottikin pihalla.

 

 

Työ päivän jälkeen soitin heti Robbielle ja pyysin häntä syömään kaupungin gourmet-ravintolaan. Hän suostui ja aioimme tavata kello 19 ravintolan edessä. Juoksin huoneeseeni ja aloin pynttäytyymään. Halusin olla täydellinen iltaa varten. Ehkä viimeinen kerta kun näkisin hänet..

 

 

Olin hyvissä ajoin ravintolalla ja odotin Robbiea. Katselin ohi käveleviä ihmisiä ja etsin katseellani häntä. Minä odotin puolituntia. Sitten tunnin. Ja toisen. Yhdeksän aikoihin soitin hänelle ja hän pahoitteli ja kertoi, että oli unohtanut ja oli nyt jo lähtenyt seuraavalle keikalle toiselle puolelle maata. Suljin puhelimen itku kurkussa, mutta tajusin kyllä, että hän on julkkis. Suuri artisti, Hänellä on kiireitä. Ei hän yhden tytön takia voi peruttaa keikkaa.

 

 

Juoksin koko matkan kotiin ja rojahdin sängylleni itkien. Oloni oli kuin pikkutytöllä jonka sydän oli särjetty. Voi kun äiti olisi täällä. Hän on aina lohduttanut kun minulla on ollut poikahuolia. Ihastun helposti ihmisiin joista pidän ja nyt olin rakastunut, ja pettymykseen se on aina päättynyt. Itkin itseni uneen ja toivoin ettei mitään olisi tapahtunut...